S(u)omessa leimahtanut keskustelu lukukausimaksuista kuulostaa valitettavan tutulta Englannin vuoden 2012 lukukausimaksujen (katon) korotuksen edeltävää keskustelua seuranneena. Siinä missä lukukausimaksuja puolustavat vetoavat tutkimustietoon maksuja vastustavat esittävät argumentteja, joita nykyinen evidenssi ei tue. Ironista onkin, että monet jälkimmäiseen ryhmään kuuluvista olivat äänekkäästi huolestuneita kuinka tutkimuksella käy hallituksen koulutusleikkauksen jäljiltä. Poliitikoilta tutkimukseen perustumaton retoriikka on arkipäivää, mutta surullista on että samaan näyttää syyllistavan myös toimittajat ja jopa yliopiston oma väki.
Lukukausimaksuja vastustavat nostavat yleensä ensimmäisenä argumenttina huolen siitä, että maksut karkottaisivat köyhimmistä perheistä tulevat lapset yliopistoista. Aivan kuten nyt Suomessa myös Englannissa nostettiin esille kyselytutkimukset, jotka kertoivat että vahavaraisista taustoista tulevat pelkäisivät lainan ottamista ja näin ennustivat että lukukausimaksujen korotukset näkyisivät alimman sosioekonomisen taustan kotitalouksien lasten yliopistoon hakeutumisen romahtamisena. Mutta kuinka kävikään? Lukukausimaksujen maksimimäärä per vuosi triplaantui ja samaan aikaan alimman sosioekonomisen taustan omaavien osallistumisprosentti yliopistoihin kasvoi. Pelättyä taantumista ei tullut: kyselytutkimusten vastaukset eivät realisoituneet valintoina. Tämä on hyvin tunnettu kyselytutkimusten ongelma. Tutkimuskirjallisuus näyttää osoittavan, että lukukausimaksuilla ei ole vaikutusta köyhimpien perheiden lasten osallistumiseen. Kuitenkin tätä argumenttia käytetään toistuvasti lukukausimaksuja vastustettaessa.
Toinen yleinen argumentti näyttää olevan tutkimustulosten kyseenalaistaminen. Toimittaja Jussi Pullinen vetosi Twitterissä taloustieteiden tarjoamien tulosten olevan vain yksi näkökanta muiden joukossa ja kritisoi tutkimuksen olevan ei-eksaktia seka vetosi tarkentamattomiin massiivisiin ulkoisvaikutuksiin. Tässä näkyy harmittava kaksoisstandardien käyttö. Pullinen ei varmastikaan vastusta toimia ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi vaikka emme tiedä täysin eksaktisti hiilidioksidin vaikutusta lämpenemiseen tai ajattele että Soldiers of Odinin tavoitteen Islamin uskonnon kieltämisestä Suomessa vastustaminen on vain yksi mielipide muiden joukossa (SoD varmasti myös uskoo "massiivisiin" tuulesta temmattuihin Islamin negatiivisiin ulkoisvaikutuksiin).
Keskustelut näyttävät päättyvän koko taloustieteen metodin käytön mielekkyyteen. On hieman kummallista, etta kielitutkija Aarikka ottaa vasaransa alle juuri taloustieteen käytön koulutustutkimuksessa (oletettavampaa olisi ollut kritiikki vaikkapa rikkaaseen peliteoreettiseen kirjallisuuteen kielestä ja kommunikoinnista). Koulutuksen kustannukset ja hyödyt, niin yksilölle kuin yhteiskunnallekkin, ovat viime kädessä empiirisiä kysymyksia (kuten myos lukukausimaksujen vaikutus koulutuksen periytyvyyteen niin kuin yllä näimme), joten lukukausimaksujen jarkevyys tulisi nähdä näiden tulosten valossa. Toisin kuin Aarikka väittää me itseasiassa tiedämme aika hyvin mitkä asiat vaikuttavat yliopistoon hakeutumiseen ja näin ollen tasa-arvosta oikeasti huolissaan olevat paiskivatkin niiden kysymysten parissa miten vähävaraisemmista taustoista tulevien oppimistuloksia pystyisi parantamaan.
Vaikka maksuton korkeakoulutus on tulonsiirto varakkaille, ei mikään estä kannattamasta sitä poliittisesti. Olisi kuitenkin reilua tuoda ilmi lukukausimaksujen vastustajien taholta että heidän perustelunsa eivät nojaa tutkimustietoon vaan heidän omiin mielikuviinsa lukukausimaksuista ja maksuttomasta koulutuksesta.
